”Kriisiterapiasta ei ole mitään hyötyä”
17.06.2009 9:15
Ismo Vornanen
Suomalaisen yhteiskuntaan on levinnyt tsunamin ja koulumurhien seurauksena uusi medikaalisaation muoto, kriisiterapia, jota tutkijat pitävät kuitenkin hyödyttömänä ja jopa haitallisena. Tiedostusvälineet hehkuttavat onnettomuustilanteissa debriefingiä eli psykologisesta jälkipuinnista. Mediakin on luonut mielikuvan kriisiterapiasta välttämättömänä lääkkeenä.
Yli 90 prosentissa kunnissa on kriisiryhmiä. Kuopiossakin oma kriisikeskus, joka tarjoaa kriisiterapian lisäksi kattavan kriisipalveluiden paketin.
–Kriisiterapia on inhimillistä toimintaa mutta sillä ei ole todettu mitään lääketieteellistä hyötyä. Järkyttävissä tapauksissa tietty prosentti kokee posttraumaattisen tilan, annettiinko terapiaa tai ei. Tutkimuksissa terapia on osoitettu jopa haitalliseksi, sanoo hoitojen vaikuttavuutta tutkinut professori Olli-Pekka Ryynänen Kuopion yliopistosta.
Suru ihmisen kokoinen
Ryynänen selittää, että läheisen kuolema on aina kriisi. Kun monet ihmiset kuolevat yhtä aikaa, samassa paikassa kriisiryhmät ryntäävät paikalle. Yksilön kannalta asia ei ole sen kummempi kuin yhden läheisen kuolema, jota koetaan päivittäin. Ryynäsen viesti on, että suru on aina yhden ihmisen kokoinen.
Ryynäsen tavoin myös psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen ja tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck suhtautuvat kriisiterapiaan kriittisesti.
Keltikangas-Järvinen kiinnittää Lääkärilehdessä huomiota kouluampujiin, jotka eivät saaneet apua pahaan oloonsa mutta surmatöiden jälkeen piikki on auki kriisihoidolle. Myös Wahlbeck ampuu kriisiterapian alas kirjoittamalla Lääkärilehdessä, että kriisiterapiasta kehittyy pahimmillaan jopa uusi trauma.
Kaikki kolme mainittua tutkijaa ovat huolissaan siitä, että rajalliset terveydenhuollon resurssit valuvat hukkaan kriisitoiminnassa.
Kriisikeskus ei tuputa
Kuopion kriisikeskuksen johtaja Riitta Hirvonen näkee, että kielteiset tutkimustulokset aiheutuvat väärästä tutkimuskohteesta. Kuopion Kriisikeskuksessa psykologisella jälkipuinnilla tarkoitetaan aina ryhmässä tapahtuvaa onnettomuustilanteen kriisiapua.
Hirvosen mukaan jälkipuintia tutkitaan yksilöllisissä kriisiterapioissa, jolloin tulokset vääristyvät.
Kriisipäivystyksen johtaja Seija Kuivalaisen mukaan kriisipalveluiden kysyntä kasvaa, koska ihmisillä on tarve kriisiapuun.
–Kun Kuopion torilla ammuttiin, paikan päällä olijoilta ja läheisiltä on tullut tähän mennessä satakunta yhteydenottoa. Me emme tuputa mutta vaan tarjoamme halukkaille apua, sanoo Kuivalainen.
Kommentti: Palokuntaa nopeammat kriisijoukot
Kriisistä on tehty hoitoa vaativa sairaus. Kriisiryhmät ovat valmiina kuin palokunta. Kannattaako verovaroja satsata palveluun, joka voi puhkaista uuden trauman, puhumattakaan, että parantaisi uhkaavan mielenterveysongelman.
Kriisipäivystyksen johtaja Seija Kuivalainen toteaa, että palvelun kysyntä kasvaa koko ajan. Juuri näin! Kuten mainosmaailma tietää, tehokas tarjonta synnyttää turhia haluja.
Kun yhdessä koulussa ammutaan, kriisiryhmät roudataan kaikkiin valtakunnan peruskouluihin. Jos oppilas ei huomaa kriisiä, koulun kriisisuunnitelma pitää huolen, että iloisella veijarillakin hyppää suru puseroon. Kriisiapua tyrkytetään koomisissakin yhteyksissä, kuten henkilölle, joka säikähti maantiellä hirveä.
Keskustelua aiheesta
"Yksilön kannalta asia ei ole sen kummempi kuin yhden läheisen kuolema, jota koetaan päivittäin."
Häh, kuka kohtaa läheisen kuoleman päivittäin?
18/06/2009 9:27 am,
Vieras
Mielestäni kriisiterapia on hyödyllinen varsinkin nykyaikana, joilloin ihmisten sosiaalinen turvaverkko on paljon kapeampi kuin muutama vuosikymmen sitten. Maailma on muuttunut sitten sota-ajoilta, jolloin miehet taistelivat hammasta purren eivätkä puhuneet huolistaan kenellekään. Ties millaiset traumat veteraaneillekin on oikeasti jäänyt, niistä vain ei kukaan puhu.
yks vaan
18/06/2009 12:51 pm,
Vieras
Kriisiterapiasta ja Kuopion Kriisikeskuksen toiminnasta keskustellessa on hyvä muistaa, että suuronnettomuudet ovat kovin vähäinen osa työtämme. Perheeseen ja parisuhteeseen liittyvät pulmat ovat syynä joka toisella yhteydenottajalla. Ihmiset kaipaavat apua kun puoliso yllättäen ilmoittaa haluavansa eron. Kuinka toimia silloin lasten kanssa? Mitä tehdä kun ristiriidat kotona ovat kärjistyneet henkiseksi ja fyysiseksi väkivallaksi? Mistä apua kun läheisen alkoholiongelma sekoittaa koko perheen arjen? Kun loppuunpalaminen työssä tai irtisanominen murtaa tulevaisuuden suunnitelmat? Niistä on kriisiterapian arki tehty. Näistäkin tilanteista suurin osa ihmisistä selviytyy yksin, hammasta purren. Hampaita voi kuitenkin tulla pureksimaan myös kriisikeskukselle, suuri osa työtämme on seuloa joukosta ne jotka eivät yksin selviä vaan tarvitsevat apua itselleen.
Kriisikeskuksella ei odotella maailmanloppua vaan , paiskitaan hihat käärittyinä hommia arkisten murheiden ja pienten ihmisten pienten maailman loppujen kanssa.
Myös Suuronnettomuustilanteissa tarvitaan henkistä apua, sitä olemassa olevien suunnitelmien mukaan järjestää Kuopion kaupunki kriisikeskuksen avustuksella. Suuronnettomuustilanteiden hoitaminen on yksi osa tarpeellista kriisiterapiaa, mutta kriisiterapia on toki paljon muutakin. Kriisiauttamista suuronnettomuuksissa ei Kuopiossa ole vielä tarvinnut tehdä, jos sellainen tilanne eteen tulee niin kriisiauttaminen tehdään sosiaali- ja terveysministeriön aisiantuntijatyöryhmän suositusten mukaisesti.
Mikko Pärssinen
Jatkopalveluiden johtaja
Kuopion Kriisikeskus
18/06/2009 3:06 pm,
Vieras
Ismo Vornasen kirjoitus Kuopion Kaupunkilehdessä aiheutti suurta kummastusta. Kirjoituksesta saa mielikuvan, että kaikki kriisityö täytyisi lopettaa tai sitä ei ainakaan tulisi mainita, Vornasen sanoin "tyrkyttää", mediassa.
Vornanen vetoaa tekstissään ainoastaan kriisityön tehokkuutta epäileviin tutkimuksiin ja jättää täysin huomiotta kriisiterapian toimivuutta puoltavat tutkimukset.
Ismo Vornanen käyttää kirjoittaessaan outoja ja jopa asiattomia ilmaisuja. Emme usko, että "kriisiryhmiä roudataan kaikkiin valtakunnan peruskouluihin", vaikka tapahtuisikin niin massiivinen suuronnettomuus, että se olisikin tarpeen. Tuskin siihen olisi resursseja.
Kuopion kaupungissa terveydenhuollon ennaltaehkäisevät palvelut ovat luultavasti minimissään esim. ajankohtaisten lomautusten vuoksi. Varmasti jonotusajat ovat pitkät moneen paikkaan: neuvoloihin, Lasten ja Nuorten yksikköön, oma lääkäri palveluihin yms. Tällöin varsinkin Kriisikeskuksen tarjoaman kriisityön osuus korostuu entisestään. Kriisikeskus on ns. matalankynnyksenpaikka hakea apua.
Minkä vuoksi Vornanen vaikuttaa olevan Kriisikeskuksen toimintaa vastaan? Onko kyse jälleen rahasta? Minne apua tarvitsevat ihmiset tulisi sitten hänen mielestään ohjata?
nim.merk. asiaa ihmetelleet
18/06/2009 7:02 pm,
Vieras
"Maailma on muuttunut sitten sota-ajoilta, jolloin miehet taistelivat hammasta purren eivätkä puhuneet huolistaan kenellekään. Ties millaiset traumat veteraaneillekin on oikeasti jäänyt, niistä vain ei kukaan puhu."
Harvakaan veteraani on sodasta puhunut ulkopuolisille muutoin kuin pintapuolisesti.
Osa on purkanut tuntojaan esim. saunan lauteilla veteraanien omissa porukoissa, koska vain taisteluissa itse ollut voi ymmärtää toista sodan käynyttä. Näin moni veteraani on minulle kertonut.
Kyllähän poliisit ja palomiehetkin puhuu paljon työssä nähdyistä asioista omissa porukoissaan. Ehkä se onkin se paras terapiamuoto?
21/06/2009 8:45 am,
Vieras
