Lukijan vastine: Antikkalan laskiaistapahtuman hevosajelusta
24.02.2010 8:35
Koska tapahtumassa sattuneesta Miilun ja minun kiinnijäämistilanteesta lumipenkkaan ovat jotkut ihmiset olleet ihmeissään, katson parhaaksi, että valaisen asiaa omalta osaltani. Olimme sopineet tapahtuman järjestäjien kanssa rekiajelun järjestämisestä tapahtumassa paikassa, jossa olen aikaisemminkin ollut Miilun kanssa pitämässä rekiajelua.
Aikaisemmin paikalla ei ole ollut niin paljon yleisöä, joten reitti Antikkalan laavulta rengasliikkeen suuntaan ja takaisin on ollut hyvä paikka ajaa hevosella. Sunnuntaina 13.2.2010 paikalla oli kuitenkin niin paljon pulkalla laskijoita ja muuta yleisöä, että muutaman ajokerran jälkeen reitillä katsoin parhaaksi välittömästi poistua hevosen kanssa kohdasta toiseen ajopaikkaan turvallisuussyistä. Vaihtoehtoisena rekiajelun pitämiskohtana olin suunnitellut käyttäväni Ala-Antikkalan kahvilan alemman parkkipaikan ja yläpaikoitusalueen välistä tietä ja paikoitusalueita.
Sinne pääsemiseksi en halunnut riskeerata pulkkamäen laskijoiden tai laskettelijoidenkaan turvallisuutta kulkemalla hevosella laavulta suoraan kohti kahvilarakennusta kohdan läpi, missä laskijat sekä oikealta että vasemmalta olisivat olleet vaarassa ajautua hevosen jalkoihin. Hätävarareittinä siirtymiseen laavun nurkalta pois vastaavien tilanteiden varalle olin valinnut laavulta katsottuna pulkkamäen oikeassa laidassa olevan polun yläparkkipaikalle. Kohta ei ole voimakkaalle hevoselle vaikea nousta reenkään kanssa, koska pohja on jo valmiiksi kovaksi poljettu ja polun oikealla puolen on hyvin tilaa väistää hevosella. Kiitän samalla tuntematonta miestä, joka ystävällisesti käveli hevosen edellä ja varmisti, ettei kulkiessamme ylös kukaan ollut edessä. Ylämäen niskalla oli paksut lumipenkat, joiden yli mennäksemme meidän piti pysähtyä varmistamaan kertaalleen, ettei ketään ollut edessä. Samalla oli hevonen pidettävä ohjia käyttäen paikallaan ja estettävä ettei se lähtenyt peruuttamaan alamäkeen reen kanssa. Kun reitti penkkojen yli oli selvä kuljettavaksemme, käytin ohjia jämäkämmin osoittaakseni hevoselle, että paikasta on mentävä eteenpäin.
Vaativassa kohdassa koventamalla ohjien käyttöä saadaan hevonen keskittymään paremmin ohjiinsa ja ohjastajan komentoihin kuin myös yrittämään enemmän tosissaan ja keskittyneemmin. Ohjien käytöllä tarkoitan niillä heilauttamista sivulta vasten hevosen lanteita ja takamusta. Vaikkakin penkkojen pintakerros oli ihmisten kovaksi polkema, ei se kuitenkaan kestänyt hevosen etujalkojen alla. Pinnan pettäessä tiukensin tilanteessa automaattisesti otetta ohjista ja vedin hevosen keskittymisen tiiviimmin itseeni ja komentoihini selvitäksemme tilanteesta.
Tiesin, että se on saatava nopeasti jatkamaan yrityksiään liikuttaa itseään lumipenkassa, etteivät sen jalat olisi olleet vaarassa jäädä tiivistyneen lumen alle jumiin. Tällöin se olisi saattanut hätääntyä ja hermostua tai jopa pillastua särkien reuhtoessaan itsensä tai ajopelinsä johon se kuitenkin kiinni ollessaan on hyvin kontrolloitavissa. Jotta hevosen yritys pyrkiä eteenpäin säilyi ja samalla saadakseni sen liikuttamaan jalkojaan vapaaksi syvemmältä lumesta mahdollisimman nopeasti, käytin ohjia tilanteen vaatimalla voimakkuudella lyöden niillä yhtä aikaa molemmin puolin vasten hevosen sivuja ja takamusta, jolloin ohjien käytöstä aiheutuva äänikin herättää hevosen toimimaan ohjastajan toivomalla tavalla. Talvella hevosen kasvattaman paksun talvikarvan vuoksi on ohjia käytettävä vieläpä voimakkaammin kuin kesällä komentojen läpiviemiseksi. Ohjilla lyömisestä ei aiheudu mainittavaa kipua hevoselle paksun karvapeitteen vuoksi, vaan enemmän sen reagointi ohjiin perustuu ohjasten käytön eri voimakkuusasteisiin ja äänikomentoihin ja meilläkin jo neljän vuoden harjoitteluun keskenämme. Korjattuaan jalkansa oikeaan asentoon yritin vielä kertaalleen ohjaskomennolla saada sen yrittämään nousta lumesta eteenpäin.
Ohjilla kyljille lyönnin jälkeen se ei kuitenkaan enää reagoinut liikkumalla mihinkään suuntaan vilkaisten minua taaksensa. Tämä oli merkki minulle lopettaa ohjaksien käyttö ja mennä ohjat kädessäni hevosen sivulle tarkistamaan sen asento päästääkseni se irti valjaista. Katsoinkin sen seisovan rauhallisesti ja tasaisesti hyvässä asennossa vaikkakin aisojaan myöten lumessa. Tämän jälkeen vasta päästin sen irti valjaista ja takaapäin ohjastamalla se nousikin kevyesti lumesta parkkipaikan puolelle ja kiinnittää traktorin peräkärryn takanurkkaan tasaamaan hengitystään kohtaan, missä ei ollut ihmisiä eikä autoja. Kiitän taas paikalla olleita muutamaa miestä, joiden avulla sain myös, heidän omia kommenttejaan lainatakseni, kevyehköltä kuin näyttää, tuntuvan reen työnnettyä uudelleen valjastusta varten parkkipaikan puolelle. Valjastettuani hevosen uudelleen ja sen vähän levähdettyä jatkoin rekiajelun pitämistä uudessa paikassa. Töiden jatkaminen on aivan tavallista normaalille työhevoselle tietysti aluksi hyvin rauhalliseen tahtiin. Kuka vie aina vaativan tilanteen jälkeen hevosensa takaisin talliin, opettaa siitä jatkossa erittäin epävarmasti tai jopa vaarallisestikin tahallaan hermostuvan ja temppuilevan yksilön.
Emme myöskään olleet vielä olleet alueella kuin lyhyen ajan, joten hevonen oli vielä hyvissä voimin jatkaakseen ajelua kovalla ja liukkaalla tien ja parkkialueen pinnalla. Ajelujen välissä se sai reilusti kuivia heiniä ja ruisleipiä syödäkseen ja lämmintä vettä juodakseen kahvilan sisältä. Parin tunnin ajelujen jälkeen se täytyi vieläpä komennella kävelemään, ettei se olisi juossut koko ylämäkeä takaisin Konttilaan pitkin vanhaa hissilinjaa. Mikäli joku paikalla ollut tuntee jotenkin tarvetta tiedustella tai kommentoida tapausta niin olkaa hyvä ja tehkää näin reilusti omalla nimellänne joko ottamalla suoraan yhteyttä minuun tai osallistumalla tietysti kaupunkilehden kirjoituspalstalle. Mikäli tuntuu siltä, että tapauksen kommentointiin on tarvetta viranomaispuolelle, pyydän omalta osaltani paikalla olleita silminnäkijöitä käymään antamassa oma tarkka kuvauksensa ohjasten käytöstä tilanteessa vaikka poliisilaitoksella. Samalla pyydän kuitenkin miettimään etukäteen valmiiksi vastauksen seuraaviin kysymyksiin:
Käyttikö ohjastaja lyömiseen mitään esinettä tai muuta välinettä kuin ohjia? Olivatko ohjat ohjastajan käsissä muutoin kuin ne normaalisti hevosta ajettaessa ovat eli oikean puolen ohja oikeassa ja vasemman puolen vasemmassa kädessä? Löikö tai potkiko ohjastaja kädellään tai jaloillaan lumessa jumissa olevaa hevostaan? Kirosiko ohjastaja tai huusiko hän raivoissaan hevoselle tai käyttikö hän ääntään muutoin kuin antaakseen hevoselle eteenpäinmeno tai liikahtamiskomentoja? Käyttikö ohjastaja ohjia lyödäkseen hevosta muualle, kuin takapuolen lanteille ja kyljille? Käyttikö ohjastaja ohjia muualta, kuin hevosen takapuolelta? Ääntelikö hevonen millään tavoin ohjien käytön seurauksena tai muutoin tapauksen aikaan? Näyttikö siltä, että ohjastaja olisi jatkanut ohjilla lyömistä pitempään useita kertoja peräkkäin, vaikka hevonen ei enää reagoinut ohjien käyttöön liikuttamalla yrittämällä liikuttaa itseään tai jalkojaan? Oliko hevonen yltä päältä litimärkä hiestä? Kestikö hevosen kiinnijäämistilanne 3-4 minuuttia pitempään? Löikö tai pahoinpitelikö ohjastaja hevostaan tilanteen jälkeen tai muutoin tilaisuuden aikana jälkeen päin? Näyttikö siltä ettei hevonen olisi ollut ohjastajan kontrolloimana takaa päin ohjastaessa hetkeäkään tilanteen aikana? Oliko hevonen ajotilanteessa ennen tai jälkeen, kuin myös jumissa ollessaan, millään tavoin vauhkoontuneen, hätääntyneen tai hermostuneen oloinen? Vahingoittuivatko ympärillä ja lähellä olevat ihmiset, hevonen, ajovälineet, parkkipaikalla olleet autot tai ohjastaja millään tavoin?
Jäävihän minä itse tietysti olen vastaamaan kysymyksiin kun en sieltä hepan takapuolelta mitään varmaan ole nähnyt, mutta vastaanpa nyt kuitenkin itsekin kaikkiin kysymyksiin kertaalleen ei. Itse asiassa vastaava tilanne ei hevoselle tai ohjastajalle ole sen dramaattisempi, kuin auton juuttuminen ojaan. Ymmärrän toki ihan läheltä seuranneita, jos he eivät ole aikaisemmin olleet seuraamassa oikeaa ohjastustilannetta aikaisemmin , että tapaus on näyttänyt ja tuntunut vaikuttavalta, ja jopa järkyttävältä elämykseltä. Pahoittelen tätä syvästi. Olikohan ketään nykyisiä tai entisiä hevosmiehiä paikalla, jotka ovat aikaisemmin ajaneet hevosella reen kanssa antamaan oman arvionsa tilanteesta?
Keijo Heikkinen
