Hittien siivillä rakkauteen
31.01.2010 8:05
Jos rakastat
Ohjaus: Neil Hardwick
Käsikirjoitus: Katja Kallio
Näyttelijät: Elli Vallinoja, Chike Ohanwe, Taneli Mäkelä, Satu Silvo, Minttu Mustakallio, Sarah Kivi, Meri Nenonen, Jenni Hakala
Musiikki: Leri Leskinen
Koreografia: Osku Heiskanen
Kesto: 124 min.
Ikäraja: K-7
Star 3: 29.01. - 04.02.2010 (Vko 5) la-su klo 17.15, ke 20.30
Katja Kallion käsikirjoittama ja Neil Hardwickin ohjaama musiikkielokuva Jos rakastat kertoo yli 20 uudelleensovitetun kotimaisen hittikappaleen siivittämänä kahden nuoren rakkaustarinan.
Tarinan keskiössä on Ada Helminen (Elli Vallinoja), enemmän rahalla kuin rakkaudella kasvatettu nuori nainen, jonka entinen elämä ja oikea henkilöllisyys katoavat naisen muistista erään bileillan päätteeksi tapahtuvassa auto-onnettomuudessa.
Onnettomuuden jälkeen Ada löytää tiensä äitinsä siskon (Meri Nenonen) asuntoon. Tätinsä hippivaatteisiin pukeutuva Ada pääsee sairaalaan töihin, samaan, jossa hoidetaan auto-onnettomuudessa vakavasti loukkaantunutta miestä.
Kun loukkaantuneen miehen pojan (Chike Ohanwe) ja Adan välillä alkaa kipinöidä, sekoittuu pakka monella tavalla. Adan muistin – ja ministeri-isän (Taneli Mäkelä) – lopulta palatessa, joutuu nuoripari vaikeiden kysymysten äärelle. Onko kuolemaan johtanutta onnettomuutta mahdollista sovittaa, voiko syyllisyydestä vapautua ja antaako rakkaus kaiken anteeksi?
Puolitoistatuntisen Jos rakastat -elokuvan tunnelma ja toteutus on, käsikirjoituksen loppua kohti tummenevista sävyistä huolimatta, kepeä ja hyväntuulinen. Suomi-hittien sijoittaminen osaksi tarinaa toimii melko hyvin, vaikka varsinkin elokuvan alkupuolella iskusanat ovat toisinaan liian ilmeisiä, eivätkä aina asiayhteyteen täysin istuvia.
Montaa mieltä tullaan varmasti olemaan myös siitä, miltä Suomi-hitit kuulostavat näyttelijöiden laulamina, ja kuinka tanssikoreografiat istuvat kerrontaan.
Parasta Jos rakastat -elokuvassa on sen vilpitön tunnelma ja katsomoon asti välittyvä tekemisen riemu. Niiden edessä on helppo antaa anteeksi se, että tarinan syvyyssuuntaisesta koskettavuudesta, niin käsikirjoituksen kuin henkilöhahmojen osalta, jää jotain puuttumaan.
